Oma Maa
(omistettu Heikki Ahtiaiselle Vääksystä)

Nimi Ahtiainen on aikain takaa kuvajainen:

Miehet, naiset, lapsetkin liikkeellä on aluksin. Ei alla omaa maata, vain vettä vellovaa.

Keitä on tuo joukko, mi kiertäin kosket Kiviniemen sekä Kaatran, veneineen ja perheineen käy syvemmälle Karjalaan ?

Vuoksen vuo Suvannon jo saavuttaa - se laskee kohti Laatokkaa - Sen mutkaan joukko rantautuu ja Pirtin tekoon antautuu.

* * *

Tuon ajan Jaaman maan karuksi voi mainita. Ruis, ohra, nauris, pellava silti antoi sadon.

Myös Suvanto ja Laatokka soivat pyytäjille saalista. Rääpys, siika, kuha, lohikaan eivät piilotelleet juumassa.

Ne uivat perään kierteen tai verkon myysyyn sotkivat. Pedot öisen veden - siiman selkää tutkien koukkuun kiinni jäivät.

Polvi polveen vaihtuu - Me yllä veden pinnan ja kalat alla sen. Meill´ sama vanha juoni kuin sukupolvien.

Jos ennustaa sä saatat kalain miettehen, niin tiedost´ tuosta antaisit pois kullan hohtehen.

* * *

Kolmeyhdeksän marraskuu . . .

Elo juoksee joutuisaan ja aika vanhentuu. Kohtalo kun kirjoissaan sen päätti: Tuon idän, lännen rajamaan jo perii joku muu.

Vahvempi kuin Vuoksen voima lie vainolaisen soima. Nyt vastavirtaan puskien on suku tiellä tuskien.

On voima nimi oikeuden - se vahvemman on tahto - Mutt´ syyttä meitä rankaistaan. Siit´ vastuussa on vahvat maan.

On suunta vastainen, kuin esi-isäin - vuos´satain takainen. Ei alla omaa maata mutt silti Oma Maa !

Me tiellä vaikka oommekin emme tieltä ole lähtöisin !

* * *

Pois heitä mieles haikeus ja katso - mikä ihanuus elämä on risuin ruusuin !

Vuostuhat nyt on vaihtuva. Satain vuotten ajastájan asui suku tuolla puolen rajan.

Ei vettä vellovaa se jäi jo vuotten taa. Nyt pitkin vanhaa Eurooppaa on meillä oma maa.

Pentti Ahtiainen Uusikaupunki 2.10.1999

Uudessakaupungissa Pentti Ahtiainen Vanhakartanontie 229 23500 Uusikaupunki