Metsäpirtti jatkosodassa

• 19. Prikaati toiminta vuonna 1944




02.09.1941	Taipaleen suunnasta saapunut JR 36 eteni Metsäpirtin kautta johtavia teitä ja Laatokan rantaa pitkin etelään rajaa kohti. Kapteeni U. Leppäsen johtama I/JR 36 saavutti päivällä Korleen maaston ja kapteeni Hakasen III/JR 36 Tapparin. Molemmat työnsivät varmistus- ja tiedusteluosastoja rajalle. Majuri Hildénin komentama II/JR 36 asettui Haapsaareen. (Jatkosodan historia 2, sivu 265)
07.09.1941	Rykmentti (JR 15), jota oli vahvennettu kapteeni Hildénin johtamalla II/JR 36:lla, jatkoi hyökkäystään ja valtasi maastoa Simolan-Korosaaren tielle saakka. Siellä hyökkäystä jatkettiin Lempaalanjärven ja Kapujärven välimaastoon, missä kohdattiin Simolan tasalla neuvostojoukkojen päävastarinta-asema. Eteneminen pysähtyi. 15. D oli jo 5.9. saanut käskyn asettua puolustukseen pääpiirteiselle linjalle Lempaalanjärven koillispää-Sirkiänsaari-raja siitä Laatokkaan. Nyt olikin tätä puolustuslinjaa vastaava maasto saavutettu ja yhtymä saattoi ryhtyä järjestämään puolustustaan. (Jatkosodan historia 2, sivu 267)
1943	19. Pr muodostettiin 16.10.1943 JR 16:sta. 19. Pr sai tehtäväkseen Taipaleen alueen puolustamisen.
20.-24.06.1944	(Jatkosodan historia 5, sivut  272-275) 15. D:n ja 19. Pr:n joukkojen taistelu Vuoksen-Suvannon-Taipaleen vesistölinjalla rajoittui VKT-linjan sotatoimien ensi päivinä 20.-24.06., edelleen kesäkuun lopulla ja heinä-elokuussa yleensä vain neuvostopartioiden ylimenoyritysten torjuntaan. Tämän vesistölohkon noin 60 km leveällä alueella oli keskimäärin 40 kenttätykkiä. Kiviniemen sillan maasto ja Taipaleen kannas olivat vilkkaimmat toiminta-alueet. Vuosalmen 15 km leveällä rintamaosalla oli vaihdellen 120-160 kenttätykkiä, joten siellä oli selvä epäsuoran tulen painopiste. Suomalaisten tiedustelutietojen mukaan näytti neuvostoliittolaiseen 23. Armeijaan kuuluvan CXV AK:n voimia olevan myös Vuoksen linjan itäosalla. Vankitietojen mukaan 10. D oli Oravaniemen ja Kiviniemen välillä sekä 142. D siitä Laatokkaan. Myöhemmin nämä divisioonat taistelivat Vuosalmella. Suomalaiset torjuivat tällä vesistörintamalla kesäkuun loppuun mennessä noin 30 ja sen jälkeen parikymmentä virran ylitystä, jotka tehtiin nähtävästi joko sitomis-, harhauttamis- tai tiedustelutarkoituksessa.
25.06.1944	Laajamittaisimman hyökkäyksensä neuvostojoukot tekivät 25.06. aaumyöllä Häränniemen rannalla, jossa suomalainen tykistö hajoitti noin 400 miehen suuruisen, ylimenoa aikoneen osaston. Heinäkuun lopulla laantui hyökkääjän aktiivisuus myös tällä vesistörintamalla.
07.1944	Sakkolan-Taipaleen lohkolla oli heinäkuun alkupuoliskolla puolustuksessa edelleen 19. Pr (pl. IV P) ja sille alistettu Lin. P 3. Prikaatin tulitukena olivat II/KTR 12, Kev. Psto 19 ja 2./Kev.Psto 22.
10.07.1944	15. D vastasi Vuoksela-Kiviniemi linjan puolustuksesta. 19. Pr. vastasi Taipaleelta Kiviniemeen Suvantojärven alueen puolustuksesta. IV/19. Pr. oli siirretty jo kesäkuun lopulla Vuosalmella taistelevan 2. D:n vahvennukseksi. Heinäkuun alkupuolelta alkaen oli 15. D:sta irroitettu Er. P 25 ja II/JR 15 sekä II/JR 57 niinikään Vuosalmen lohkolle. Näiden siirtojen vuoksi tasattiin 15. D:n ja 19. Pr:n voimasuhteita siirtämällä yhtymien väliraja yöllä 10.-11.07. Haparaisten kohdalta noin 15 km lännemmäs linjalle Konnitsa-Kiimajärvi-Haitermaa-Suvanto. Suvannon ranta-asemiin määrättiin III/JR 15:n tilalle III/19. Pr., ja samana yönä eversti M. von Schrowe siirsi komentopaikkansa Hirvisaaren Pulkkilaan, jonne myös III/JR 15 siirrettiin reserviksi. Ps. D:n ja 15. D:n väliraja taas muutettiin 14.07. linjalle Salokylä-Ruissaari. Yhä uusien 15. D:n taisteluosien siirtäminen Vuosalmen rintamalle kävi mahdolliseksi, kun Länsi-Kannakselta saatiin III AK:n lohkolle Räisälään 11.07. tuoduksi Lin. P 4 ja Lin. P 5. Näistä Lin. P 4 määrättiin toistaiseksi  Torhonjärven pohjoispuolelle sulkulinjalle ja Lin. P 5 Vuoksen linjan asemiin.
13.07.1944	Nyt voitiin vesistölinjalta irrottaa 13.07. myös III/JR 57 ja siirtää rykmenttinsä yhteyteen Ps. D:n lohkolle, jossa JR 57 nyt oli kokonaisuudessaan. Rintamavastuu koko 15. D:n vastuualueen Vuokselan-Kiviniemen lohkolla tuli tällöin yksin JR 15:n komentajalle. Hänellä oli käytössään JR 15 (pl II P), Lin. P 5 sekä 25. Krh.K ja 56. Tyk.K. Tulitukena olivat I/KTR 12, Ptri/III/KTR 12 ja Kev.Psto 22 (pl. 2. Ptri). 19. Prikaati kom. Ev. L. Maskula Esik.pääll. Maj R. Honkanen Huoltopääll Maj Y. Hyvärinen Tyk.kom Evl S. Gyllenbögel Viestikom Maj K. Reunanen Pion.kom Kapt O. Lahtela I/19. Pr Evl V. Vieska II/19. Pr Maj O. Kämäri 15.7. Kapt J. Savinen III/19. Pr Maj J. Louhia IV/19.Pr Evl A. Sundblad Ylennetty 23.6.1944 Rask. Psto 39 Kapt O. Kankare Kev. Psto 14 Kapt W. Landtman 23.7. Kapt. K. Koponen 23.8. Maj K. Heinonen Kev. Psto 19 Kapt L. Piippo
14.07.1944	Kannaksen joukkojen komentaja antoi henkilöstötappioiden välttämiseksi 14.07. yleisohjeen. Sen mukaan joukot eivät toistaiseksi saaneet ryhtyä 'minkäänlaiseen kuluttavaan hyökkäystoimintaan'. 19. Pr. teki kuitenkin saamansa käskyn perusteella 14.-15.07. yöllä Taipaleenjoen suun yli joukkueen vahvuisella iskuosastolla tiedusteluhyökkäyksen. Hyökkäys ei menestynyt ja joukkue jouduttiin vetämään takaisin. Taistelussa kaatuivat iskuosaston johtaja, luutnantti M. Lahti, prikaatin operatiivisen toimiston päällikkö, majuri N. Ruokolahti ja kapteeni H. Rissanen. Lisäksi siinä haavoittui II/19. Pr:n komentaja, majuri M. Kämäri, jonka tilalle määrättiin kapteeni J. Savinen. Prikaati jatkoi aktiivista partiointia. Puolustuksen yhtenäistämiseksi alistettiin Taipaleen ja Käkisalmen välillä olevat I/RTR 3 ja II/RTR 3 operatiivisesti III AK:n komentajalle.  I Linnakkeisto sen sijaan alistettiin 19. Pr:n komentajalle, eversti L. Maskulalle.
17.07.1944	Kun virolainen JR 200 siirrettiin 17.07. pois Länsi-Kannakselta, se alistettiin 15. D:lle. 15. Divisioona sai samalla käskyn vaihtaa Ps. D:n joukot etulinjasta, mutta sen tuli vastata edelleen myös entisestä lohkostaan. JR 200 vaihtoi JR 15:n, joka lähetettiin Vuosalmelle vapauttamaan JPr:n joukot rintamasta.
18.07.1944	Vuoksen vesistölinjalla olevat 15. D:n ja 19. Pr:n joukot suorittivat varmistustehtäviensä ohella myös hyvin suunniteltua ja tuloksellista tähystystä. Ne saattoivat seurata tarkasti neuvostojoukkojen toimintaa noin 2-3 km:n päässä olevalla vastarannalla ja varsinkin joukkojen liikennettä idästä Äyräpäähän ja Vuosalmelle ja näin varoittaa ajoissa hyökkäyksistä. Liikenteen Vuosalmelta itään havaittiin 18.07. lähtien lisääntyneen. Suomalaiset epäilivät sitä valmistautumiseksi hyökkäykseen Taipaleen suunnalla. Liikenne Vuoksen eteläpuolella liittyi nähtävästi kuitenkin joukkojen kuljetuksiin Karjalan kannakselta kokonaan muille sotanäyttämöille.
20.07.1944	Ps. D:n voimien siirtäminen takaisin IV AK:n lohkolle alkoi III AK:n johdon 18.07. antaman käskyn mukaan kaksi päivää myöhemmin.Tällöin ryhdyttiin vaihtamaan JPr:n joukkoja 15. D:aan kuuluvan JR 15:n yksiköillä. Etulinjaan ryhmittyivät Susursuon eteläpäästä lähtien I/JR 15 oikealle ja III/JR 15 vasemmalle sekä II/JR 15 reserviksi 21.07. keskipäivään mennessä.
21.07.1944	JR 15:n komentaja, eversti M. von Schrowe otti kello 13.35 rintamavastuun eversti Puromalta. Ps. D:n koko lohkon jouduttua täten 15. D:n joukkojen haltuun rintamavastuu siirrettiin siellä 22.07. kello 04 15. D:n komentajalle, kenraalimajuri N. Hersalolle. 15. D:n lohkon oikeaksi rajaksi tuli täten linja Suursuon eteläkärki-Lehtola.
22.07.1944	Kun JR 15 oli ottanut Vuosalmella rintamavastuun, ei 15. D:n entisissä Vuoksen ranta-asemissa Ruissaaren itäpuolella enää 22.07. ollut divisioonan omia pataljoonia. Tällä divisioonan alalohkolla linjalla Vuosalmi-Kiviniemi olivat rintamavastuussa oikealta lukien I/JR 200, komentajana ratsumestari V. Pärlin ja suomalaisena apulaisena kapteeni A. Kahila, Lin. P 5, komentajana majuri A. Tapanainen. II/JR 200, komentajana majuri A. Tapanainen, II/JR 200, komentajana majuri J. Peiker ja suomalaisena apulaisena kapteeni V. Katajainen, ja Lin. P4, komentajana majuri H. Guster. Lin. P4 lakkautettiin heinäkuun lopulla. Sen henkilöstö liitettiin Lin. P 5:een, jonka komentajaksi jäi majuri Tapanainen. Reservinä oli majuri J. Kuusisen komentama Er. P 25 Kuninkaanristissä. Vuokselan-Kiviniemen lohkoa tukivat Ptri/III/KTR 12 ja Kev. Psto 22. 19. Pr:n  tilanne oli 22.07. ennallaan.
08.1944	Elokuun alussa ryhmitettiin Sortanlahden suunnalle reserviksi Er. P 12, ja Pyhäjärven länsirannalla Montruassa oli armeijakunnan reservinä IV/19. Pr.
04.09.1944	Alkoi välirauha. Sakkolan-Taipaleen lohkolla olivat puolustuksessa samat joukot kuin heinäkuussa (19. Pr).
	Suomi sodassa Maaliskuun alussa 1944 ylipäällikkö jakoi Karjalan kannaksen joukot kahteen suoraan alaiseensa armeijakuntaan, Itä-Kannaksella olleeseen III AK:aan ja Länsi-Kannaksen puolustuksesta vastanneeseen IV AK:aan. Saksalaiset luovuttivat ylipäällikön käyttöön 3. D:n, joka aloitti siirtymisen Kannakselle. Pikemminkin poliittisena toimenpiteenä ylipäällikkö siirsi 3. Prikaatin Kemijärvelle reservikseen maaliskuun 1944 lopulla. Helmi-maaliskuussa tehostettiin linnoitustöitä lähinnä Kannaksella siirtämällä sinne jonkin verran linnoitusjoukkoja. Huhtikuussa, kun Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnustelut olivat ajautuneet umpikujaan, suomalaisten joukkojen ryhmitys oli seuraavanlainen: Karjalan kannaksella oli rintamassa Laatokasta lukien: 19. Pr, 15. D, 2. D ja 18. D. Karjalan kannaksella VT-asema (Vammelsuu-Taipale) oli rakennettu yhtenäiseksi puolustuslinjaksi, josta tosin puuttuivat järeät kantalinnoituslaitteet. VKT-aseman (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) työt olivat vasta alullaan, ja vain joitakin tärkeimpiä maastokohtia oli ehditty linnoittaa. Ennen neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen alkamista suoritettiin eräitä joukkojen ryhmitysmuutoksia. Toukokuussa 1944 10. D vaihtoi 18. D:n pääasemassa Karjalan kannaksella ja 8. D vaihtoi 5. D:n Syvärillä. Tiedustelutiedoista huolimatta neuvostojoukkojen hyökkäys 10.6. yllätti suomalaiset voimallaan ja laajuudellaan. Jäykkään puolustukseen perustunut ryhmitys murtui pääasemassa Valkeasaaren lohkolla hyökkäyksen ensi tunteina, ja joukot vetäytyivät VT-asemaan ja sen taakse. Itä-Karjalassa ollut 4. D sekä 3. Pr Kemijärvellä saivat käskyt siirtyä rautateitse Kannakselle. 12.06.1944 ylipäällikkö käski irrottaa 17. D:n ja 20. Pr:n Aunuksen ryhmästä Kannaksen reserveiksi, sillä 3. D ja RvPr olivat jo sitoutuneet taisteluun VT-asemassa. PsD sai käskyn marssia Kivennavalle, missä se alistettiin IV AK:n komentajalle kenraaliluutnantti T. Laatikaiselle.