Metsäpirtti

  


Suojeluskunta 1933 - tarkastuskertomukset

Pirjo Ryyppö
 
  Viipurin Suojeluskuntapiirin Viipuri, lokakuun 2 p:nä 1933
  PIIRIESIKUNTA
N:o 5025.33.Ib.
Koskee: Tarkastuskertomusta 		Leima: Metsäpirtin sk.
N:o 3/2
Saapui 12/10 1933
Vast ___ /____ 19___
  kopio alkuperäisestä asiakirjasta sivu 1 (jpg 533 kB)
kopio alkuperäisestä asiakirjasta sivu 2 (jpg 656 kB)
kopio alkuperäisestä asiakirjasta sivu 3 (jpg 488 kB)
kopio alkuperäisestä asiakirjasta sivu 4 (jpg 688 kB)
kopio alkuperäisestä asiakirjasta sivu 5 (jpg 274 kB)
 
Tarkastuskertomus.
     
    Suoritin tarkastuksen 13.9.-22.9.33 välisenä aikana Uudenkirkon, Rajajoen, Kivennavan ja Suvannon alueilla sekä Uudenkirkon, Kuolemajärven, Terijoen, Kuokkalan, Kivennavan, Muolaan, Raudun ja Metsäpirtin suojeluskunnissa. Tarkastus käsitti pääasiassa alueiden koulutusyksikköjen organisaation, yleisen kansliajärjestyksen, koulutuskortiston, koulutuskortistosta ilmenevän koulutustason, hekilökortit sekä lk. suunnitelmat.
     
    Kuten on luonnollista, ottaen huomioon eri alueiden paikalliset olosuhteet, ilmeni tarkastuksen kohteena olleissa seikoissa erilaisuutta. Kuitenkin, verratessani eri alueita ja suojeluskuntia toisiinsa, voin esittää joukon havaintoja, joiden antamia viitteitä soveltamalla paikallisiin olosuhteisiin voidaan vallitsevissa oloissa saada parannuksia aikaan.
     
    I Koulutusyksikköjen järjestely:
    Koulutusyksiöt olivat järjestetyt eri alueilla eri tavoilla. Yleisimmin esiintyi koulutusyksikkönä kyläosasto, osasto, korpraalikunta ja joukkue. Tuntuu koulutuksellisesti edulliselta, mikäli paikalliset olosuhteet sallivat, muodostaa joukkueita, vaikkakaan ne eivät vastaakaan lkp.tapauksessa kysymykseen tulevia muodostelmia.
     
    II Yleinen kansliajärjestys:
    Yleensä havaintona kansliajärjestyksessä oli, ettei oltu tehty kaikkea sen hyväksi. On otettava huomioon, että hyvä järjestys kansliassa vaatimattomimmissakin oloissa, saa suojeluskuntatyön kyllin arvokkaaseen ympäristöön. Esiintyi kanslioita, joissa kalustona oli rikkonaisia tuoleja ja pakkilaatikoita. Lisäksi oli osaksi havaittavissa kaappien ja arkiston säilytyspaikkojen puutetta. Myös asiapapereiden säilytys ja lajittelu oli monessa paikassa aivan alkeellista. Ei sovi, että, vanha Kannaksen Vartion numero on palvelusohjelmien joukossa, julkisia ja salaisia papereita säilytetään samassa paikassa j.n.e. Nämä esimerkit osoittavat, että laiminlyöntejä oli tapahtunut ihmeteltävässä määrässä.
     
    Ehdottomana vaatimuksena on pidettävä, että asiakirjat säilytetään asiajärjestyksessä. Niinpä esim. palvelusohjelmat ja aluepäälliköiden toimintakertomukset on säilytettävä erikseen. Palvelusohjelmat sitäpaitsi on eristeltävä vielä harjoitusyksiköittäin, vastaten koulutuskorttijärjestelmässä esiintyvää yksikköjakoa (vertaa huomautuksiin koulutuskorttien järjestelyssä). Täten voidaan sellaisissakin alueissa, joissa on useita eri koulutushaaroja edustavia yksiköitä, saada selvä kuva läpikäydystä palveluksesta. - Vanha arkisto on säilytettävä vuosittain niputettuna sopivassa säilytyspaikassa, eikä sekaisin kaappien alahyllyillä. Tässä yhteydessä, tiedoitan, että vanhat arkistot tullaan tulevaisuudessa myöhemmin annettavien määräysten mukaisesti kokoamaan piiriesikuntaan säilytettäväksi.
     
    Käsken aluepäälliköiden kiinnittämään huomiota edelläesitettyihin epäkohtiin. Kansliakaluston täydentäminen vuosien mittaan kansliavarojen....(HUOM! Kuva loppuu kesken)
     
   
    III. Koulutuskortit ja niistä ilmenevät koulutustaso:
 
a)
 Koulutuskortit oli järjestetty kansiin joko koko sk.aakkosjärjestyksessä tai koulutusyksiköittäin (joukk., kyläos. j.n.e.) Monien keskustelujen perusteella tulin siihen vakaumukseen, että viimemainittu tapa on edullisempi, joten määrään sen otettavaksi käytäntöön. Tämän lisäksi on koulutusyksikköön kuuluvien, mutta B-tehtäviin, kss.osastoihin, hävitysosastoihin y.m. erikoistehtäviin tulevien kortit eroitettava kortistossa erikseen k.o. koulutusyksikön jälkeen ja kansiin on sijoitettava sen lisäksi luettelo näiden erikoismuodostelmien kokoonpanosta ja tässä luettelossa tulee olla viittaus siihen, missä kulloinkin k.o. kortti on löydettävissä. Sitäpaitsi, jotta k.o. erikoiskoulutustunnit selviäisivät, saattaa tulla kysymykseen, että erikoisharjoitukset merkitään korttiin eri värillä. Viimeksi mainittua seikkaa on aluepäälliköiden harkittava. Asia otetaan pohdittavaksi joulukuussa neuvottelupäivillä.
     
 
b)
 Koulutuskorttiin tehtävät merkinnät:
Kortit olivat osaksi epätäydellisiä. Oli kortteja, joissa ei ollut muita henkilötietoja kuin nimi. Koulutuskortin pitää olla henkilökortin osakuva. Suurissa alueissa, joissa korttien täydentäminen tuottaa vaikeuksia on mahdollisuus käyttää lottien apua.
     
    Harjoitusmerkinnät eivät kaikissa alueissa olleet ajan tasalla. M.m. ei kaikkialla oltu 20 km. marssia merkitty koulutuskorttiin lainkaan. Tämä on tästälähtien merkittävä sarakkeeseen "erikoisharjoitukset", ellei se aikaisempiin merkintöihin nähden tuota kirjavuutta. - Samoin ilmeni alue, jossa ampumasuoritukset oli osaksi korttiin merkitsemättä. Myös ampumatuloksien merkitsemisessä ilmeni kirjavuutta. Koulutuskorttiin on merkittävä kunkin harjoituksen tulos ja päivämäärä.
     
 
c)
 Koulutuskortista ilmenevä koulutustaso:
On vaikea tehdä johtopäätöksiä yksinomaan koulutuskorttien perusteella. Tuntui kuitenkin siltä, kuin a.o. pyrkimyksistä huolimatta, ei olisi päästy koulutuksessa tasaisuuteen. Kehoitan aluepäälliköitä pohtimaan keinoja koulutustason tasoittamiseksi. Tämä on kysymys, joka vaatii koko sk.järjestössä pikaista parannusta.
     
    Ampumakoulutuksessa ilmeni, että paikoitellen oli ampumakirjan ammuntoja suoritettu urakalla t.s. samalla kertaa kolme jopa neljäkin harjoitusta. Tämä on ehdottomasti kielletty. Jokainen kouluttajavelvollinen käsittää ilman muuta mitä epäkohtia tällaisessa menettelyssä piilee. Samalla kertaa suoritettavien harjoitusten lukumäärä saa nousta korkeintaan kahteen.
     
    Koulutuksen edistämiseksi havaitsin muutamilla alueilla järjestetyn kilpailuja, jotka ovat omiaan kohottamaan harrastusta sotilaskoulutusta kohtaan. Kehoitan aluepäälliköitä harkitsemaan mahdollisuuksiaan tässä suhteessa. (Liitteenä seuraa Uudenkirkon alueen harjoituskiertopalkinnon säännöt).
     
    Tarkastuksen yhteydessä ilmeni myös, että sk.paikallispäälliköt ja paikallisesikunnat, varsinkin kaukana aluepäälliköistä olevat eivät olleet tietoisia suojeluskuntalaisten sotilaallisesta harrastuksesta ja heidän osallistumisestaan koulutukseen, joka hyvän tuloksen saavuttamiseksi, koko suojeluskuntaa silmälläpitäen, on luonnollisesti välttämätöntä. Aluepäälliköiden on sopivalla tavalla pidettävä paikallispäälliköt ja paikallisesikunnat tietoisina yksityisten suojeluskuntalaisten tasosta.
     
    IV Opetusvälineistö:
    Yleisenä havaintona tein, että opetusvälineistö on köyhä. Alueilta puuttui tauluja ja vieläpä karttojakin niin, ettei aluetta voitu.... [XXXXXXXXXX tekstin loppu ei näy kuvasta]
    ... ei oltu käytetty. Yleisemmin kysymykseen tulevista seikoista ei liene, vaatimattomallakin piirustustaidolla, vaikea valmistaa opetustauluja, jotka sitten aina ovat käytettävissä. Käsken aluepäälliköitä laatimaan luettelon, josta ilmenee kaikki mahdolliset, eri koulutushaaroissa, tarvittavat havaintovälineet ja lähettämään sen 15.10.33. mennessä piiriesikuntaan. Luetteloon on merkittävä mitä niistä mahdollisesti voidaan valmistaa alueella ja mitä alueilla jo nyt löytyy.
     
    V Apukouluttajakysymys:
    Apukoluttajien taso on kirjavaa ja epätasaista. Kun kuitenkin apukouluttaja on aluepäällikön toiminnalle mitä tärkein, katson välttämättömäksi, että heille annetaan jatkokoulutusta.
Koulutus saattaisi tapahtua m.m.
     
 
a)
 päällystön kertauskurssien yhteydessä. Tämä ei liene kuitenkaan suotavaa, sillä näille kursseille osallistuu myös muita kuin apukouluttajina toimivia ja näin ollen on ohjelma pyrittävä laatimaan sellaiseksi, ettei siinä anneta opetusopille kovinkaan suurta sijaa, joka taas apukouluttajia silmälläpitäen on tärkeätä.
     
 
b)
 1-1/2 kk. kestävillä kursseilla, joille komennettaisiin ainoastaan alueen pätevin ja innostunein apukouluttaja aines.
     
 
c)
 kytkemällä yhteen kurssien kanssa. Kuitenkin on huomattava, että alokaskurssin ja sk. sotamieskurssin yhteyteen se ei ainakaan sovi, sillä silloin opetuksen painopiste olisi vaarassa siirtyä liiaksi johtajakoulutuksen puolelle ja alokkaille jäisi se kuva kursseista, että he olivat vain "koekaniineja". Mahdollisesti taistelukurssien yhteydessä voidaan apukouluttajille antaa jatkokoulutusta
     
    Käsken aluepäälliköitä harkitsemaan k.o. kysymystä ollakseen valmiina jouluk. neuvottelupäivillä esittämään mielipiteensä asiasta.
     
    VI A.-lk.sotamiestutkinnon suorittaminen:
    Havaitsin, että piiriesikunta ei ole kyennyt alueita tyydyttämään A.lk:n tutkintojen järjestämisessä. Tutkinnon suorittamistapa kaipaa parantamista. Tällöin on pohdittava seuraavia mahdollisuuksia:
     
 
a)
 Nykyinen menettelytapa säilytetään. Tämä tuskin käynee päinsä, sillä silloin a.o. sotilasohjaajan saapuminen k.o. tilaisuuteen alueen toivomana aikana käy hankalaksi järjestää.
     
 
b)
 Kerran vuodessa jonkun kurssin yhteydessä piiriesikunnan edustajan läsnäollessa. Tässäkin ilmenee hankaluuksia: kursseja on samaan aikaan useassa paikassa, häiritsee kurssiohjelman läpiviemistä j.n.e.
     
 
c)
 Koulutusohjeeseen muutos, joka sallii, että alueelta muodostettu toimikunta suorittaa tutkinnon piiriesikunnan kulloinkin antamien ohjeiden mukaan. Tämä tapahtuisi seuraavasti:
     
 
-
 aluepäällikkö ilmoittaa hyvissä ajoin piiriesikuntaan koska hän aikoo pitää A.-lk:n tutkinnon ja ehdottaa samalla tutkijalautakunnan. Tähän tulisi kuulumaan yleensä: aluepäällikkö puheenjohtajana ja jäseninä paikallispäällikkö, apukouluttaja, esikunnan jäsen t.m.s.
     
 
-
 piiripäällikkö hyväksyy tutkijalautakunnan ja lähettää kysymykset, jotka muodostavat osan suoritettavasta kokeesta, ja jotka avataan tutkintotilaisuudessa.
     
 
-
 tutkijalautakunta arvostelee sekä teoreettiset että käytännölliset näytteet ja aluepäällikkö lähettää tutkinnossa hyväksyttyjen arvostelut piiriesikuntaan päiväkäskyssä julkaisemista varten.
     
    VII Rautaiset patruuna-annokset:
    Tarkastuksessa kävi ilmi, että rautaisia patruuna-annoksia, ei joka paikassa oltu jaettu miehistölle. Rajasuojeluskunnissa katson välttämättömäksi, että ne ovat miehistön hallussa. Väite ja pelko siitä, että sk:laiset ampuvat ne ei saa olla esteenä, vaan on tällainen mahdollinen kurittomuus tarkastusten ja kasvatuksen avulla estettävä.
     
    VIII Henkilökortistot:
    Henkilökortistot olivat yleensä tyydyttävät. Määräysten mukainen, johtokorttien asettelu ja korttien järjestäminen niiden taakse oli oikein ymmärretty ja suurinpiirtein myös oikein suoritettu. Apujohtokorttien käyttöä ei kaikissa sk.issa oltu kumminkaan otettu tarpeeksi huomioon, esim. toim. joukkuetta ei A-miehistöissä oltu aina eroitettu taistelujoukkueista, eri vartioita ja ilmavartioita ei apujohtokorteilla oltu eroitettu. Koska henkilökorttijärjestelmä on samalla paikallispäällikön sijoitusluettelona, on apujohtokorteilla miehistön sijoitus tehtävä mahdollisimman tarkaksi liiallisuuksiin kumminkaan tässäkään menemättä. Apujohtokortteihin on merkintä suoritettava siten, että kortille liimataan valkoinen liuska, johon on koneella kirjoitettuna merkitty mitä miehistöä kortin takana on, esim. Taipaleen IW.
     
    Puutteellisia kortteja oli vielä kaikissa sk:ssa olemassa. Useista korteista puuttui kokonaan palvelus armeijassa, Erkoiskoulutusmerkinnät, sk-kurssien suoritusmerkinnät, sk.valantekomerkinnät j.n.e.
Eräässä sk:ssa havaittiin puuttuvan myös kortteja, jotka esiintyivät aluepäällikön koulutuskortistossa.
     
    Muutamissa sk:issa olivat ylimääräisten miesten kortit sijoitettu pääjohtokortin "Sijoittamattomat" taakse, vaikka EO:eessa 9 on nimenomaan mainittu, että tämän kortin takana on ainoastaan sellaisten sk.taan äskettäin liittyneiden kortit, joitten sijoittamista aluepäällikkö ei vielä ole voinut määrätä. Ylimääräiset miehet ovat sijoitettava sen johtokortin (jv.osasto, viestiosasto j.n.e.) taakse, johon tehtävään heidät on suunniteltu (saavat myös vastaavaa koulutusta), mutta voidaan, jos katsotaan tarpeelliseksi heidät eroittaa apujohtokortilla toisista k.o. osastoon kuuluvista miehistä.
     
    Aluepäälliköiden on useimmin tarkastettava sk.tien henkilökortistot ja paikallispäälliköiden on aluepäällikön koulutuskorteista ainakin kerran vuodessa otettava kurssisuoritukset henkilökortteihin. 20 km. marssisuoritus on myös merkittävä henkilökorttiin kohtaan "18.Osanotto sk.kursseihin" kortin oikeaan laitaan sanan "Aselaji" alapuolelle.
     
    IX Lk.asiakirjat:
    Lkp.asioitten tarkastuksesta lähetetään kullekin aluepäällikölle tarkempi kertomus. Allaolevassa esitetään vain yleisiä havaintoja, joista mainittakoon:
     
    1. Paikallispäälliköiltä puuttui selostava lkp.suunnitelma, jossa olisi selostettu mitä tehtäviä sk:lla eri lkp.vaiheissa on. Tämä paikallispäällikön lkp.suunnitelma on parasta laatia (yhdessä paik.p:n kanssa, jotta hän paremmin perehtyisi asioihin) vaiheittain V-vaihe, SU-vaihe ja Lkp.-vaihe ja on siinä lyhyesti kerrottava ne tehtävät, jotka sk:n on suoritettava viittaamalla paikallispäälliköille annettuihin St-käskyihin, lkp.kalenteriin ja Erikoisohjeisiin. Yhtenä osana tähän suunnitelmaan kuuluu hälytyssuunnitelma, josta tulee käydä selville paitsi paikallispäällikön suoritettavaa kyläosastojen hälytystä, myös miten hälytys kyläosastoissa hälytyslehtiöiden avulla suoritetaan.
     
    Osaksi lkp.suunnitelman puutteesta, osaksi siitä syystä, etteivät paikallispäälliköt olleet lähemmin syventyneet asioihin (lukemalla tarkkaan saamaansa St-käskyt ja Erikoisohjeet), eivät paikallispäälliköt [XXXXXXXXXX tekstin loppu ei näy kuvasta]
    ... Hälytyslehtiöt ovat jaettavat kyläosastopäälliköille ja heidät täydellisesti kyläosastopäälliköiden neuvottelutilaisuudessa tai muuten niitten käyttöön perehdyttävä ja samalla laadittavat lyhyt ja selvä kyläosastopäällikön hälytyssuunnitelma.
     
    3. St-käskyt paikallispäälliköille ja lkp. toimihenkilöille kaipaavat tarkistusta ja liitteisiin nähden täydennystä. Käskyistä puuttui usein jakelumerkintä.
     
    4. Lkp. kalentereja paikallispäälliköillä ei ollut tai jos oli, olivat ne puutteellisia.
     
    5. IW:oitten päälliköille laadittuja St-käskyjä ei oltu jaettu heille, vaikka se on nimenomaan määrätty.
     
    6. Todettiin, ettei aluepäällikön lkp.suunnitelmassa ollut selostusta puhelinkeskusten käytöstä sotatapauksessa. Mitä uusia yhdistämisiä (esim. IW:t) keskuksiin suoritetaan, mitä siviililinjoja keskuksessa on mahdollisesti jätettävä pois ja puhelinliikenteen säännöstely tulee jo rauhanaikana suunnitella. Puhelinkeskusvartiolle annettavassa käskyssä tulee nämä seikat myös selvittää.
     
   
Piiripäällikkö merk. U. SIHVONEN
     
     
   
1.sotilasohjaaja S Sivelius

Tiedosto: tarkkert.htm
Laadittu: 10.2.2003
Päivitetty: 10.2.2003