Metsäpirtin laulu

Metsäpirtti, synnyinpaikka,
sieltä alkoi elontie.
Vuodet vierii, juoksee aika,
sinne yhä aatos vie.

Siellä kerran lapsuusaikaan
hauskat leikit leikittiin.
Miten pian nuoruus saikaan
- taivas peittyi unelmiin.

Meri välkkyi, joki juoksi,
koski kuohui mahtava.
Ajatuksin saavun luoksi
kotijärven rantoja.

Muistan kuinka syksyilta
piiloon peitti auringon.
Kimalteli kuudan silta
lainehilla Suvannon.

Metsäpirtin rajamailla
vyöryi laaja Laatokka.
Kalaa antoi, oli vailla,
usein otti uhrinsa.

Metsäpirtti, rakas seutu,
tuomenkukkain, vuokkoin maa.
Jatkui elon meren soutu.
Sua en voi unohtaa.

Elsa Tuokko-Tauriainen

Metsäpirtin muistolle

1. Metsäpirtti, kehto lapsuutemme,
   muistoin tarhain, aikain kultaisten.
   Siellä kulki ensi askeleemme
   yli pihain kukkanurmien.
   
   
2. Siellä äiti iltavirren lauloi
   pilttiään kun tuuti nukkumaan.
   Tämä sävel sieluamme pauloi,
   yhä vielä jakaa sointujaan.
   
   
3. Sinne kaipuun kaukosiivet kantaa,
   maailman tuuli kun vei mukanaan,
   elon kaaren tavoittaessa rantaa
   halu tulee sinne uinumaan.
   
   
4. Siellä maammoin, taattojemme rauha,
   löytyi työn ja tuskan seppeleet,
   yllä kumpuin suvituuli lauha
   muistanut on uneen vaipuneet.
   
   
5. Metsäpirtti, kehto lapsuutemme,
   muistoin tarhain aikain kultaisten,
   kunnahilles aina kaipailemme,
   aatos johtaa yli rajojen.
   
   (Sanat ja sävel: Eero A. Hautala)