SIREENIT KUKKIVAT
Ei sitä voi väkisin ottaa,
mikä toisella omana on.
Mutta omistaa voi mielessään,
tuntea omakseen.
Vaik ei ole peltoloi ei taloloi, ei mittää.
Mut kaikkein vahvin on,
pääoma henkinen on.
"Hyö toivat kotpihast multaa
veivät sen äitiisä hautapaikal!
Kyl ois äit hyvillää, jos tietäis!"
Ja mitä kukakii on löytänt:
Kivilöi ja tiilepalasii,
on löytynt kastrulli,
kohvkuppi, luska ja uhvatta.
Ei moni tätä käsittää saata:
Miten monet sireenit kukkivat
eri puolilla Suomenmaata.
Ne kaivettu on omilta juuriltaan
ja tuotu multapaakuissaan,
vanhoilta pihoilta,
pala palalta
Kannaksenmaata.
Kuin kukka niin on ihminen,
toisella helpompi kasvaa.
On maa hyvää,
sade lämpöinen,
ja juuret tunkevat syvään.
Ja toiset taimet juuriltaan,
tuli polttaa,
tuulet vie paikoiltaan -
ne kuitenkin juurtuvat uudestaan
ja kasvavat kohti taivastaan.
Ja muistot pää pystyssä kantaa.