KatriViskari-1916
Metsapirtti
Versioiden väliset erot
(→Katri Tawast os Viskari) |
(→Sota pirstoi nuoruuden) |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
* Olin Viipurin Sairaanhoitajakoulussa ja lisäksi aikaisemmin käynyt puolivuotisen lääkintälottakurssin, kun marraskuussa 1939 sain komennuksen Metsäpirttiin. Pitäjässä oli vielä paljon asukkaita ja sairaita, jotka tarvitsivat hoitoa. Oma kunnanlääkärimme Eino silventoinen oli komennettu muualle, samoin kaikki muukin lääkintähenkilökunta, joten vähäinenkin apu oli tarpeen. | * Olin Viipurin Sairaanhoitajakoulussa ja lisäksi aikaisemmin käynyt puolivuotisen lääkintälottakurssin, kun marraskuussa 1939 sain komennuksen Metsäpirttiin. Pitäjässä oli vielä paljon asukkaita ja sairaita, jotka tarvitsivat hoitoa. Oma kunnanlääkärimme Eino silventoinen oli komennettu muualle, samoin kaikki muukin lääkintähenkilökunta, joten vähäinenkin apu oli tarpeen. | ||
* Oli YH:n aika ja kotiini Eevalassa oli majoitettu keskisuomalaisia. Heidän lääkärillään tri Kauko Mikolalla oli vanstaanotto Metsäpirtin apteekissa. Siellä oli minunkin työpaikkani. Tarkoitus oli järjestää JSP:n lääkintämiehille ensiapukursseja, mutta siihen ei tahtonut jäädä aikaa riittävästi, koska tavallisten vastaanottotöiden lisäksi jouduin tri Mikolan apuna kierttämään pitäjällä potilaiden luona. Milloin iltaisin kutsuttiin sairaskäynnille, seurasi mukana kaksi aseistettua keskisuomalaista sotilasta, desanttivaaran takia. Paikkakunnalla liikkui pimeän turvin kaikenlaisia kulkijoita, joten yksinäinen liikkuja oli aika turvaton. | * Oli YH:n aika ja kotiini Eevalassa oli majoitettu keskisuomalaisia. Heidän lääkärillään tri Kauko Mikolalla oli vanstaanotto Metsäpirtin apteekissa. Siellä oli minunkin työpaikkani. Tarkoitus oli järjestää JSP:n lääkintämiehille ensiapukursseja, mutta siihen ei tahtonut jäädä aikaa riittävästi, koska tavallisten vastaanottotöiden lisäksi jouduin tri Mikolan apuna kierttämään pitäjällä potilaiden luona. Milloin iltaisin kutsuttiin sairaskäynnille, seurasi mukana kaksi aseistettua keskisuomalaista sotilasta, desanttivaaran takia. Paikkakunnalla liikkui pimeän turvin kaikenlaisia kulkijoita, joten yksinäinen liikkuja oli aika turvaton. | ||
| - | * | + | * Tuli sitten marraskuun 30. päivä 1939. Olin matkalla apteekin sidontapaikalle, kun rajalta alkoi kuulua ampumista. Tiesin sillä hetkellä, että nyt oli tosi kysymyksessä, sota oli alkanut. |
| + | * Apteekin sidontapaikalla oli hiljaista. Aprikoimme tri Nikolan kanssa, mitä pitäisi tehdä. Kauan ei tarvinnut aprikoida, kun alkoi tulla potilaita. Ensimmäinen siviilipotilas oli emäntä, joka oli mennyt natettaan sotaa pakoon. Pahaksi onneksi navetta oli saanut osuman ja emäntä oli haavoittunut. Lisäksi hän oli yltäpäältä lannassa. Surkea tilanne. Apteekin vesijohto oli epäkunnossa ja minulla oli kova työ puhdistaa emäntä vastaanottokuntoon, että tohtori voi tutkia hänet ja antaa ensiavun. | ||
| + | * Vähitellen alkoi rintamalta tulla haavoittuneita ja kaatuneita. Oli järkyttävää nähdä sodan tuhoja, miten äsken vielä terveet miehet tuotiin silvottuina, ruhjottuina. Tyynesti potilaat useimmiten suhtautuivat saamiinsa vammoihin. Suomalainen sotilas ja potilas ei turhasta valittanut. | ||
Versio 28. maaliskuuta 2020 kello 23.58
Katri Tawast os Viskari
- Katri on syntynyt talossa 1055 29.06.1916.
- Katrin kirjoitus MMR III sivut 29-34
Sota pirstoi nuoruuden
- Olin Viipurin Sairaanhoitajakoulussa ja lisäksi aikaisemmin käynyt puolivuotisen lääkintälottakurssin, kun marraskuussa 1939 sain komennuksen Metsäpirttiin. Pitäjässä oli vielä paljon asukkaita ja sairaita, jotka tarvitsivat hoitoa. Oma kunnanlääkärimme Eino silventoinen oli komennettu muualle, samoin kaikki muukin lääkintähenkilökunta, joten vähäinenkin apu oli tarpeen.
- Oli YH:n aika ja kotiini Eevalassa oli majoitettu keskisuomalaisia. Heidän lääkärillään tri Kauko Mikolalla oli vanstaanotto Metsäpirtin apteekissa. Siellä oli minunkin työpaikkani. Tarkoitus oli järjestää JSP:n lääkintämiehille ensiapukursseja, mutta siihen ei tahtonut jäädä aikaa riittävästi, koska tavallisten vastaanottotöiden lisäksi jouduin tri Mikolan apuna kierttämään pitäjällä potilaiden luona. Milloin iltaisin kutsuttiin sairaskäynnille, seurasi mukana kaksi aseistettua keskisuomalaista sotilasta, desanttivaaran takia. Paikkakunnalla liikkui pimeän turvin kaikenlaisia kulkijoita, joten yksinäinen liikkuja oli aika turvaton.
- Tuli sitten marraskuun 30. päivä 1939. Olin matkalla apteekin sidontapaikalle, kun rajalta alkoi kuulua ampumista. Tiesin sillä hetkellä, että nyt oli tosi kysymyksessä, sota oli alkanut.
- Apteekin sidontapaikalla oli hiljaista. Aprikoimme tri Nikolan kanssa, mitä pitäisi tehdä. Kauan ei tarvinnut aprikoida, kun alkoi tulla potilaita. Ensimmäinen siviilipotilas oli emäntä, joka oli mennyt natettaan sotaa pakoon. Pahaksi onneksi navetta oli saanut osuman ja emäntä oli haavoittunut. Lisäksi hän oli yltäpäältä lannassa. Surkea tilanne. Apteekin vesijohto oli epäkunnossa ja minulla oli kova työ puhdistaa emäntä vastaanottokuntoon, että tohtori voi tutkia hänet ja antaa ensiavun.
- Vähitellen alkoi rintamalta tulla haavoittuneita ja kaatuneita. Oli järkyttävää nähdä sodan tuhoja, miten äsken vielä terveet miehet tuotiin silvottuina, ruhjottuina. Tyynesti potilaat useimmiten suhtautuivat saamiinsa vammoihin. Suomalainen sotilas ja potilas ei turhasta valittanut.
