Jaakko dela Gardie

Metsapirtti

Versio hetkellä 8. toukokuuta 2017 kello 16.56 – tehnyt Kalevi.hyytia (keskustelu | muokkaukset)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhteenveto

  • Jakob Pontusson De la Gardie (20. kesäkuuta 1583, Tallinna – 12. elokuuta 1652, Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka. Jakob De la Gardieta kutsuttiin Suomessa nimellä Laiska-Jaakko, koska tämän johtamat joukot miehittivät Novgorodia kuusi vuotta. Tämä sai suomalaisjoukot piruilemaan sanomalla: "Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko". wikipedia
  • Jaakko De la Gardien vanhemmat olivat Pontus I De la Gardie ja Sofia Johansdotter Gyllenhielm, joka oli Juhana III:n ja tämän rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären tytär. Sofia kuoli Tallinnassa synnyttäessään poikaansa Jakobia 1583 ja Pontus hukkui Narvan jokeen pari vuotta myöhemmin. Orvoksi jäänyt Jakob de la Gardie lähetettiin Wääksyn kartanoon Kangasalle isoäitinsä hoiviin. Jakob oli naimisissa Ebba Brahen kanssa, jonka kanssa hän sai useita lapsia. wikipedia
  • Venäjä oli joutunut 1600-luvun alkaessa sisäisen sekasorron ja anarkian valtaan. Useat henkilöt tavoittelivat tsaarin asemaa. Puolalla ja Ruotsilla oli kummallakin oma tsaariehdokas, ja niille tuli suoranainen kiire tunkeutua Venäjälle. Viipuriin koottiin kevättalvella 1609 noin 5000 miehen armeija. De la Gardie johti Ruotsin armeijaa Venäjällä vuosina 1608–13 ja pyrki tukemaan Ruotsin kanssa liittoutunutta tsaari Vasili IV:ää.
  • Moskovaan suuntaunut sota alkoi Viipurista 11.3.1609. Joukot lähtivät Jaakko de la Gardien johdolla kohti Novgorodia ja edelleen Moskovaan. Muodollisen oikeutuksen tähän antoi saman vuoden heinäkuussa tehty niin sanottu Viipurin sopimus, jossa tsaari Vasili Suiski pyysi ruotsalaisia apuun vastatsaaria vastaan. Ruotsille luvattiin palkkioksi Käkisalmen lääni. (Venäjän sota, Pohjan Prikaati). Moskova vallattiin 12.3.1610. Matkalla De la Gardien pääosin suomalaisista koostuvat joukot purkivat Troitse-Sergijeva lavran piirityksen ja sen jälkeen miehittivät Moskovan. Samana vuonna puolalais-liettualaiset kuitenkin voittivat De la Gardien ja venäläisten joukot Smolenskin lähellä Klušinon taistelussa. Moskovasta palattiin kesällä 1610 takaisin Viipuriin. wikipedia, Venäjän sota, Pohjan Prikaati
  • De la Gardielle ryhdyttiin heti kokoamaan uutta armeijaa. 25.1.1611 saapui Tukholmasta Turkuun ja siitä edelleen Viipuriin 7 ratsuväen lipustoa ja kaksi jalkaväen lippukuntaa. Lisäksi Viipuriin oli saapunut neljä ulkomailta värvättyä lippukuntaa, jotka oli sijoitettu Iivanalinnaan. Joukot, jotka saatiin koottua marssille kohti Pähkinälinnaa koostuivat saapuneista lipustoista (noin 900 ratsukkoa), Cobronin rykmentin neljästä lippukunnasta (yhteensä 460 miestä) sekä kolmesta erillisestä lippukunnasta (356 miestä). Näin joukkojen vahvuus olisi ollut noin 1700 miestä.
  • Jouko lähtivät 27.1.1611 Viipurista marssille kohti Pähkinälinnaa, jonne Joukot saapuivat yöllä 12.2.1611. He ja yrittivät välittömästi rynnäkköä linnoitukseen. Rynnäkkö kuitenkin epäonnistui ja joukot kärsivät noin 20 miehen tappiot mukaanlukien hovimies Karl Heusser.
  • Samalla täydennettiin ja lisättiin myös varuskuntajoukkoja ja pohjalaisten lippukuntien määrä nostettiin viiteen. Armeijaan kuuluvaan von Rechenbergerin rykmenttiin liitettiin Edvard Bainbergin ja Kristofer Dambin lippukunnat. Rykmenttijaotuksen ulkopuolella olivat Matts Sigfridssonin ja Erik Staffanssonin lippukunnat Narvassa sekä Sigfrid Larssonin Nevanlinnassa.
  • De la Gardiella oli suurisuuntaisia suunnitelmia vallata koko Pohjois-Venäjä, ja sotaretki aloitettiin suuntaamalla alkuoperaatiot lähimpiin linnoituksiin, Pähkinälinnaan ja Käkisalmeen. Von Rechenbergerin rykmentti oli tällöin marssilla etelään, mutta Matts Sigfridsson 117 miehinen lippukunta otti osaa Käkisalmen piiritykseen.
  • Ratsumestari Anders Andersson oli piirittänyt kaupunkia jo vuoden 1610 kesästä lähtien, ja de la Gardien joukkojen osuus supistui helmikuun puolessa välissä suoritettuun epäonnistuneeseen hyökkäykseen. Huomattuaan, ettei puolustaja ollut vielä valmis antautumaan jatkoi de la Gardie marssia etelään ja jätti Anders Anderssonin vahvistukseksi Mats Sigfridssonin lippukunnan. Suuria menetyksiä kärsinyt Käkisalmi antautui maaliskuun 2. päivänä, ja pohjalaiset jäivät kaupunkiin varuskuntajoukoiksi vuoteen 1615 saakka, jolloin Mats Sigfridsson kuoli.
  • Von Rechenbergerin rykmentti saavutti maaliskuun alkupäivinä pääarmeijan Laatokan eteläpuolella, ja pian sen jälkeen osallistuivat ainakin Edvard Bainbergin ja Sigfrid Larssonin lippukunnat Laatokan kaupungin valtaamiseen. Täältä armeija siirtyi Volhov-joen suunnassa kohti Novgorodia ja leiriytyi heinäkuun alussa kaupungin pohjoispuolelle. De la Gardien armeijaan kuului 14 lippukuntaa jalkaväkeä ja 11 ratsuväkeä, ja Novgorodin edustalla liittyi armeijaan vielä Evert Horn mukanaan kaksi jalkaväen ja kaksi ratsuväen lippukuntaa. Täydennys oli tarpeen, sillä kenttäsairaudet olivat pahoin vähentäneet vahvuutta. Venäjän sota, Pohjan Prikaati
  • De la Gardie toimi vuosina 1619–1630 Baltiassa kuvernöörinä. Marsalkan arvon hän sai vuonna 1620. Jakob De la Gardie on haudattu Ruotsissa Enköpingissä sijaitsevaan Veckholmin kirkkoon. Ebba Brahen perustama Pietarsaaren kaupunki (ruotsiksi Jakobstad) on nimetty Jakob De la Gardien mukaan. wikipedia


Jaakko dela Gardie Metsäpirtissä

  • Tarkkaa tietoa Jaakko de la Gardien oleskelusta Metsäpirtissä ei liene alkuperäisissä lähdeaineistoissa. Tätä tulee selvittää asiantuntijoiden kanssa.
  • Perimätiedon mukaan hän oleskeli Metsäpirtin Saaroisissa ennen hyökkäystään Moskovaan v 1610. Asiakirjoen mukaan hän on sitä ennen osallistunut Käkisalmen valtaukseen.
  • Perimätiedon mukaan Metsäpirtin Vanhanjaaman kylässä olevaan suurehkoon kiveen on kaiverrettu Moskovaa kohden osoittava nuoli paikalle, jossa hän joukkoineen valmistautui tuohon haasteelliseen ja onnistuneeseen retkeen.
  • Kivi on sama kivi, jota sitten myöhemmin käytettiin Saaroisten ja Vanhanjaaman rajapyykkinä, mm vuoden 1780 verotusta kuvaavassa karttakokoelmassa. Sama kivi on myös maanmittaustoimen kiintopisteenä (23,5 m) 1900-luvun kartoissa.

Lähteitä

Henkilökohtaiset työkalut