Metsäpirtin Osasto

Metsapirtti

Metsäpirtin Osasto

• Artikkeli Metsäpirtin Osastosta (sivut 8-12)
  • Markku Vainon artikkeli julkaisussa 'Veteraanitietoa Vakkasuomesta

• Ote: Metsäpirtin osaston miehet taistelivat kotikonnuillaan talvisodan Taipaleen lohkolla
  • Talvisodassa taistelleista joukko-osastoista tunnetuimpia on pieni, mutta tehokkaaseen toimintaan kyennyt Metsäpirtin Osasto. Osasto muodostettiin YH:n aikana lokakuussa 1939 metsäpirttiläisistä miehistä ja se taisteli koko talvisodan ajan Taipaleen lohkolla. Osa miehistä taisteli sananmukaisesti kotitantereillaan ja kaikki maastossa, joka oli läpikotaisin tuttu jokaiselle. Osaston vahvuus olikin juuri se, että miehet tunsivat toisensa ja taisteluympäristön hyvin. Ja miehet tiesivät, minkä puolesta he taistelivat. Siksi Metsäpirtin osastosta hitsautui saumaton joukko, jolle vaikeimmatkaan tehtävät eivät olleet este.
  • Metsäpirtissä oli hyvin toimiva suojeluskunta, joka oli perustettu jo syksyllä 1917. Sen vahvuus 1930-luvun puolivälin jälkeen oli noin 300 miestä. Lotta-Svärd -osastossa oli jäseniä yli 200. Suojeluskunnassa oli jalkaväkiosasto, tykkipatteri, viestiosasto, kaksi konekiväärijoukkuetta, pioneeriosasto ja ilmavalvontaosasto sekä meriosasto. Meriosasto siksi, että Metsäpirtti oli Laatokan rannan pitäjä. Suojeluskunnassa miehet saivat monipuolisen koulutuksen, mikä oli pohjana miesten osaamiselle talvisodassa. Suojeluskunnan kenttätykkipatteri oli kouliintunut hyväksi yksiköksi Perkjärven kesäisillä kovapanoammuntaleireillä. Perkjärvellä kunnostautui erityisesti patterin tulenjohtaja kersantti Jooseppi Paakkinen, joka omasi ilmiömäiset tulenjohtokyvyt. Paljolti hänen ansiostaan Metsäpirtin sk-patteri kykeni talvisodan aikana nopeaan ja tarkkaan toimintaan.
  • Metsäpirtin Osasto perustettiin virallisesti 6. ja 7. lokakuuta 1939. Se oli Raudun ryhmään kuulunut suojajoukko-osasto. Raudun ryhmä oli sijoitettu Raudun ja Metsäpirtin pitäjien alueella valtakunnan rajan tuntumaan. Tästä ryhmästä käski III Armeijakunnan komentaja erottaa omaksi erilliseksi ryhmäkseen Metsäpirtin Osaston, jonka toiminta-alueeksi komentaja määräsi Metsäpirtin pitäjän. AK:n komentaja oli kenraalimajuri A. E. Heinrichs, joka jostain syystä tunsi suurta lukkarinrakkautta Metsäpirttiä ja sen asukkaita kohtaan.
  • Kaksi rajakomppaniaa ja kenttätykistöpatteri
  • Osasto muodostettiin kahdesta rajavartiokomppaniasta sekä yhdestä sk-tykkipatterista. Rajakomppaniat olivat 8. ja 9. Rajakomppania. Tykkipatteri sai tunnuksen 2. Erillinen Patteri. Osaston kokonaisvahvuudeksi tuli vajaa 400 miestä ja sen ensisijainen tehtävä oli 10. Divisioonan joukkojen puolustukseen ryhmittymisen suojaaminen viivyttämällä vihollista sodan syttyessä rajalta viivytysalueen takarajalle. Viivytysrajan takarajaksi oli määrätty Umpilampi -linja Taipaleenjoen eteläpuolella. Linja oli rakennettu YH:n aikana. Linjalla osasto kävi vain lyhyen tulitaistelun, joten käytännössä takaraja oli pääasema eli Suvanto – Koukunniemi – Terenttilä – Linnakangas – Taipale - Laatokka -linja.
  • Metsäpirtin Osaston komentajaksi tuli kapteeni Reino Inkinen, rauhan-ajan koulutusupseeri Jääkäripataljoona 4:stä, Sakkolan Kiviniemestä. Inkinen oli liikekannalepanossa määrätty 8. RajaK:n päälliköksi, mutta hän luovutti komppanian päällikkyyden jo 15.10.39 luutnantti Pekka Alarannalle ja keskittyi johtamaan koko osastoa. 9. RajaK:n päällikkönä oli sen rauhanaikainen päällikkö luutnantti Antero Suurkari. 2. ErPtri:n päälliköksi tuli luutnantti Paavo Sirola KTR 2:sta Viipurista. Tulenjohtopäällikkönä oli itseoikeutetusti patterin rauhanajan päällikkö Jooseppi Paakkinen. Aliupseeriston rungon muodostivat rajavartiojoukkojen kanta-aliupseerit.
  • 8. RajaK miehitti Laatokan ja Viisjoen välisen linjan. 9.RajaK miehitti etuvartioasemat valtakunnan rajalla Tapparista alkaen. Tykkipatterin ryhmitysalueeksi tuli sille rauhanajan harjoituksista tuttu Kirvesmäen Patterimetsikkö. Alue sijaitsi Alcazarin linnakkeen ja Kirvesmäen viitostukikohdan välimaastossa. Kalustona patterilla olivat jäykkälavettiset kanuunat 87K/95R. Tämän ”Hyppyheikin” kantama oli kuutisen kilometriä ja ammuksen paino 6,8 kiloa.
  • Osasto taisteli kaikilla Taipaleen alalohkoilla
  • Metsäpirtin Osasto viivytti vihollista suunnitelmien mukaisesti ja taitavasti, mutta vihollisen massiivisen ylivoiman edessä sen oli nopeasti vetäydyttävä Umpilampi -linjalle, jolla koko osasto oli sodan toisena päivänä. Osastosta oli linjalle tultaessa kaatunut jo viisi miestä. Linjalle tullut kapteeni Inkinen komensi molemmat rajakomppaniat välittömästi irtautumaan ja osasto siirtyi Taipaleenjoen pohjoispuolelle Virstakiven maastoon, mistä se koottuna siirtyi lepoon Vilakkalaan.
  • Taipaleen puolustuslohkon leveys oli vajaa 12 kilometriä. Metsäpirtin Osasto taisteli kaikilla Taipaleen alalohkoilla ja yleensä se heitettiin pahimpiin paikkoihin, sillä osastoon luotettiin. Osasto olikin luottamuksen arvoinen ja näytti sen ensimmäisen kerran Koukunniemen vastahyökkäyksissä 6. ja 7. joulukuuta, kun se Lietteen peltojen suunnassa ja Läämäessä taisteli urhoollisesti melkoiset tappiot kärsien.
  • Terenttilän puolustuslohkon edessä ollut Alcazarin linnoitus menetettiin viholliselle 11. joulukuuta. Metsäpirtin Osasto hälytettiin apuun. Se, ja nimenomaan 9. RajaK, hyökkäsi 12.12. ja valtasi linnakkeen takaisin, mutta voimien puutteen takia ei linnaketta enää pystytty pitämään omien hallussa.
  • Pääasemaa vastaan vihollinen aloitti hyökkäykset 15.12. Metsäpirtin Osasto sai olla aluksi melkoisen rauhassa, mutta jouluna sen oli riennettävä avuksi Suvannon rannalle, missä vihollinen yritti jäitse Suvannon ylitystä Keljan ja Patoniemen välisellä alueella. Komentosuhteet olivat sekaisin ja niinpä osasto sai useita käskyjä, jotka olivat ristiriidassa toistensa kanssa. Lopputulos hässäköinnistä oli, että osasto määrättiin puolustukseen Suvannon rannalle Pähkenikköön, Taipaleen lohkon oikealle rajalle.
  • Osaston komppaniat hupenivat joulu-kuun ja tammikuun taisteluissa pahasti. Käytännössä ne olivat tammikuun puolenvälin jälkeen enää joukkueita. Siksi 21.1.1940 Metsäpirtin Osaston rajakomppaniat päätettiin yhdistää Kevytosasto 7:ään. Osastosta tehtiin rajajääkärikomppania, jossa oli kolme joukkuetta. Jokaisessa joukkueessa oli vahvistuksena konekivääriryhmä. Uuden rajajääkärikomppanian nimeksi tuli Metsäpirtin Rajasissit eli MRS. Näin päättyi alkuperäisen ja itsenäisen Metsäpirtin Osaston toiminta. Uusi rajajääkärikomppania siirtyi etulinjaan Volossulaan 24.1.1940.
  • Vihollisen helmikuun 1940 suurhyökkäyksen aikana MRS sai käskyn siirtyä etulinjaan 20.2., mutta käsky perutettiin ja osasto jäi reserviksi Lohijoelle. 23.2. osasto määrättiin siirtymään Koverojalle, mutta tämäkin käsky peruttiin nopeasti, ja uusi käsky vei osaston Keljaan, missä se oli taisteluvalmiina 24.2. Maaliskuun 6. päivänä KevOs. 7 sai käskyn siirtyä Taipaleen Linnakankaalle, missä se otti rintamavastuun aamukolmelta. Täällä osasto oli talvisodan loppuun saakka.
  • Partiointia yli Suvannon
  • Heti, kun Suvanto oli saanut jalkamiehen kantavan jääpeitteen, aloitettiin partiointi yli Suvannon Metsäpirtin puolelle. Oli luonnollista, että partiointityö annettiin metsäpirttiläisille, joille toimintamaasto oli perin pohjin tuttu. Partiomatkoja tehtiin kymmeniä, ja niiltä saatiin arvokkaita tietoja vihollisesta ja sen liikkeistä. Tiedot saatiin käyttöön tuoreeltaan.
  • Kuuluisin partionjohtaja – ja kuuluisin koko Metsäpirtin Osaston taistelija - oli kersantti Reino Lamppu, joka sodan aikana teki Suvannon taakse 11 partiomatkaa.
  • Eräällä matkallaan Lamppu miehineen havaitsi, että kirkonkylän eteläpuolella Hatakanmäellä oli jäänyt polttamatta kaksi suurehkoa maataloa. Partiot olivat jo aiemmin saaneet selville, että rakennuksissa majaili ilmeisesti vihollisen divisioonan esikunta. Reino Lamppu oli partionsa kanssa rakennusten lähellä joulukuussa. Kaarnajoen 152-millisen patterin oli määrä ampua rakennuksia, ja sovittuna aikana alkoi tapahtua. Patteri ampui tarkasti kolme sarjaa maaliinsa ja jälki oli sen mukaista. Rakennukset ja kaikki muukin meni atomeiksi. Haavoittuneet pitivät infernaalista möykkää ja kaikki toiminta paikalla oli sekaisin. Seuraavana päivänä oma radiotiedus-telumme onnistui sieppaaman vihollisen radiosanoman, jossa kerrottiin tärkeän kenraalin kaatuneen Karjalan kannaksella. – Mahtoikohan maakuunteluun siirtynyt kenraali joutua Kaarnajoen patterin täysosuman uhriksi?
  • Reino Lamppu oli erinomaisen pätevä sotilas, joka tilanteessa kuin tilanteensa hallitsi sekä hermonsa että tehtävän suorittamisen. Hän oli mitään pelkäämätön, kylmäverinen, mutta äärimmäisen harkitseva ja kokonaisuuden huomioonottava sotilas. Hän kunnostautui Koukunnimen ensimmäisessä vastahyökkäyksestä ja palkittiin siitä 3. luokan Vapaudenristillä. VR 3 oli talvisodassa äärimmäisen poikkeuksellinen huomionosoitus aliupseerille, 23-vuotiaalle kersantille. Yleensä kyseinen kunniamerkki jaettiin kapteeneille.
  • Talvisodan jälkeen Lamppu kävi Reserviupseerikoulun ja liittyi vänrikkinä Päämajan tiedusteluosastoon. Hän kävi tiedustelumatkoilla menetetyllä alueella ja lähti tällaiselle matkalle siviilivarusteissa myös kesäkuun puolivälissä 1941, jatkosodan syttymisen alla. Partiokaverina hänellä oli kersantti Olli Sairanen. Matka suuntautui Laatokan Karjalaan. Rajan ylittämisen jälkeen partio ilmoitti kahtena seuraavana päivänä havaitsemansa tiedot radiolla kotiin. Sen jälkeen partiosta ei kuultu mitään. Voitiin vain todeta, että partio oli menetetty.
  • Jatkosodan alkupäivinä saatiin vangiksi puna-armeijan upseeri, joka suomalaisten yllätykseksi tunsi partion tapauksen. Kersantti Olli Sairasesta ei vanki tiennyt mitään, mutta hän tiesi vangiksi saadusta suomalaistiedustelijasta, joka kuulusteluissa oli kertonut vain nimensä Reino Lamppu ja sotilasarvonsa. Mitään muuta ei mies vangin mukaan ollut suostunut kertomaan. Vangin mukaan vänrikki Reino Lamppu teloitettiin Ruskealan pitäjän Matkaselässä 18.6.1941.
  • Upseerivangin tieto lienee luotettava, mutta tieto ei valaise millään lailla sitä, mitä partiolle tapahtui ja missä olosuhteissa armoton taistelija vänrikki Reino Lamppu jäi vangiksi.
  • Osastosta kaatui 71 taistelijaa ja haavoittui yli 150
  • Metsäpirtin Osasto menetti talvisodassa kaatuneina 71 miestä. Haavoittuneiden määräksi on arvioitu yli 150. Tappiot tulivat nimenomaan kummallekin rajajääkärikomppanialle, joitten vahvuus oli yhteensä noin 300 miestä. Prosentuaalisesti tappiot ovat kovat, mutta kovat olivat paikatkin, joissa osasto isänmaansa vapautta puolusti.
  • Metsäpirtin Osaston työlle osattiin antaa arvo aina Päämajaa myöten. Kenraali Erik Heinrichs kertoi osaston työstä ja merkityksestä marsalkka Mannerheimille. Kenraalia kuunneltuaan marsalkka päätti kenraalin esityksestä, että jokaiselle Metsäpirtin osaston miehelle myönnetään kunniamerkki.
  • Koko joukon palkitseminen kunniamerkillä on kerrassaan poikkeuksellinen kunnianosoitus joukolle ja sen miehille. Samanlaisen kunnian saivat osakseen jatkosodan ankarien U-aseman puolustustaitelujen jälkeen JR 45:n miehet, jotka vyöryttämällä ottivat U-aseman puolustuskaivannon omien haltuun Nietjärvellä ja ratkaisivat näin suurelta osin sen, että vihollinen ei päässyt läpi U-asemasta. Muita vastaavia tapauksia ei ole.
  • Sotien jälkeen metsäpirttiläisiä asutettiin merkittävä määrä Lokalahdelle. Lokalahtelaisiksi tuli myös Metsäpirtin Osastossa taistelleita miehiä. Heidän jälkeläisiään elää tänäänkin Lokalahdella.
• Markku Vainio