Lehdet1860

Metsapirtti

Versio 30. lokakuuta 2021 kello 18.12

Vuosi 1861

• 25.02.1861 Wuoksens fällning inom Sakkola med flere socnar Finlands Allmänna Tidning
  • ...
  • Åter i Suvando sjö, der vattenhöjden vid årets början utgjorde + 1,70 fot öfver ståndet före genomgräfningen af Kiviniemi näs, steg vattnet efter vårfloden till + 3,20 samt uppgick i följd at Höytiäinens fällning till + 4,50, men har sedermera åter sänkt sig och stod vid 1859 års slut på + 1,80 fot.
  • ...

Vuosi 1863

• 01.01.1863 Jokia Suomi no 1
  • Metsäpirtinjoki eli Wissijoki (pituus 40 v.), alkaa Pietarin kuvernementissä Venäjällä, juoksee koilliseen pitkin Raudun kappelin rajaa, Metsäpirtin kautta Suvannon järveen; tähän juoksee Kitsanoja (pituus 15 v.), lähteet Huhtaisten kylällä, juoksee pohjoista kohti valtajokeen.
• 04.06.1863 Luettelo niistä wapatahtoisista lahjoista,joita allekirjoitettu on Sakkolan pitäjässä vastaan ottanut Suomen Julkisia Sanomia
  • hädän lievittämiseksi Suomen pohjoisissa lääneissä vuosina 1862 ja 1863
    • otteet Metsäpirtin kappelin osalta
    • Arkuntanhuan kylän asukkaat yht 3 rupl 60 kop, 1 tynnyri ja 18 koppaa ruista
    • Haap(a)saaren kylän asukkaat yht 50 kop, 6 koppaa ruista
    • Hatakkala, Martti Hatakka 5 koppaa ruista
    • Hatakkala, Heikki Hatakka 10 koppaa ruista
    • Hatakkala, kylän asukkaat yht 80 kop, 8 koppaa ruista
    • Joentaan kylän asukkaat yht 3 rupl 60 kop, 20 koppaa ruista
    • Malakin kylän asukkaat yht. 40 kop, 2 koppaa ruista
    • Martinkorholan kylän as yht 40 kop, 4 koppaa ruista
    • Metsäpirtti, Staffan Susi 1 rupl
    • Metsäpirtti, Mårten Tuokko 1 rupl
    • Metsäpirtti, Mikko Kuoppa 1 rupl 50 kop
    • Metsäpirtti, muut asukkaat 1 rupl 20 kop, 1 tynnyri ruista
    • Neusaaren kylän as yht. 10 koppaa ruista
    • Paloniemi, yksi kylän asukas 2 koppaa ruista
    • Raajun kylän asukkkaat yht 40 kop, 20 koppaa ruista
    • Saaroisin kylä, Mikko Pirhonen, 3 koppaa ruista
    • Saaroisin kylä, Martti Hyytiä, 3 rupl
    • Saaroisin kylä, Simo Hyytiä 4 koppaa ruista
    • Saaroisin kylä, Kaarle Hämäläinen 50 kop
    • Saaroisin kylä, Gusavus Hämäläinen 1 rupl
    • Saaroisin kylä, muut kyläläiset 1 rupl 60 kop, 1 tynnyri ja 22 koppaa ruista
    • Sunikkala, Martti Korkka 3 rupl
    • Sunikkala, Matti Korkka 4 koppaa ruista
    • Sunikkala, muut kyläläiset 40 kop, 2 tynnyriä ruista
    • Taipale, Simo Laulajainen 50 kop
    • Taipale, muut kyläläiset 40 kop, 8 koppaa ruista
    • Terenttilä, Gabriel Hatakka, 3 koppaa ruista
    • Terenttilä, muut kyläläiset 8 koppaa ruista
    • Vanhajaama, Mikko Peltosen leski 2 koppaa ruista
    • Vanhajaama, Juhana Peltonen 3 koppaa ruista
    • Vanhajaama, Tahvana Peltonen 2,5 koppaa ruista
    • Vanhajaama, muut kyläläiset 2 rupl 40 kop, 1 tynnyri ruista
    • Viisjoki, Juhana Ahtiainen 40 kop
    • Viisjoki, Heikki Ahtiainen 2 koppaa ruista
    • Viisjoki, Antti Ahtiainen 2 koppaa ruista
    • Viisjoki, muut kyläläiset 1 rupl 20 kop, 12 koppaa ruista

• 22.09.1863 Lahjoitusmaiden talonpoikain puolesta Wiipurin läänistä oli viime lauantaina jätetty Suometar
  • Suuriruhtinaallemme seuraava alamainen rukouskirja:
    • Teidän Keisarillista Majesteettianne rohkenevat syvimmässä alamaisuudessa allekirjoitetut Teidän Keisarillisen Majesteettinne uskolliset alamaiset lähetä, haikeasti valittaen nykyistä onnetonta ajallista tilaamme ja alamaisimmasti rukoillen Teidän Keisarillisen Majestetttinne maan-isällistä ja Armollista apua pelastukseksemme siitä tilasta.
    • ...

• 16.10.1863 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Esitys Suometar
  • ...
  • Lopuksi tahtoo H.R.M:ttinsa pyytää Säätyjen tointa uusien majakkain rakentamiseen Pohjanlahden rannikolla sekä loistolaivan seisottamiseen sille vaaralliselle Snipa-nimiselle matalalle Pohjan-Kurkussa ja toisen samanlaisen laivan Taipaleen-luodon matalalle Laatokan järvessä ulkopuolella Metsäpirtin kappelin rannikkoa, joihin laitoksiin kustannuksen ehdotus tulee Säädyille annettavaksi.
  • ...

Vuosi 1864

• 24.02.1864 Novgorodernes tåg år 1311 Wiborgs Tidning no 15
  • För någon tid tillbaka sökte en borgåbo, af fruktan att möjligen borgbacken till följe af den projekterade jernvägsbibanans ledning till Borgå komme att raseras, förekomma detta derigenom, att han i flolårets H:fors T:gar N:o 294 framhöll borgbacken såsom ett af de få historiska fornminnen vårt land hade att uppvisa, ja uppställde till och med den föga sannolika hypothesen, det borgbacken möjligen vore anlagd för omkring tusen år tillbaka af konung erik Wäderhatt samt att Novgorodernes krigståg år 1311 skulle gällt denna borg jemte kringliggande trakt; ach slutar med det roliga påhitt att borgbacken kanske är första steget till Finlands civilisation och Rysslands storhet!
  • Denna artikel framkallade en protest af en annan historisk forskare, deri denne beskyllde borgåbon att plöja med andras kalfvar, då den vigtiga historiska upptäckten egenteligen vore hans tillhörighet. Härpå följde yttermera en liten uppsats af borgåbon som svar på en af redakt till H:fors T:gar i nämnde blad införd anmärkning, och slutligen i N:o 7 af samma tidning för detta år en insänd artikel 'Något on Novgorodernes krigståg år 1311'. I denna upplysas de båda forskarene derom, att de sannolikt hemtat sina upptäckter ur lektor Gottlunds 'hällristningar vid Kaukala', samt att om de nu äfven måste lemna broderlotten af äran atta hafva uppställt hypothesen åt den sistnämnde, skadan är måttlig, emedan alla tre uppfinnarenes antagande förklarass för falskt. sammanhang med detta domslut anmärker artikelförfatttaren, att man innan ytterligare gissningar on de enligt de ryska krönikorna under tåget af Novgoroderne besökta orternas läge framkastas, noga bör göra reda för sig, hvilka afvikelser ifrån ...

• • ...

• 27.02.1864 Novgorodernes tåg år 1311 Wiborgs Tidning no 16
  • Att Novgoroderna med det haf, öfver hvilket de enligt kröniken foro till det tyska landet, mycket väl kunde mena Ladoga, framgår deraf, att den af befolkningen kring dess stränder alltid nlifvit kallad och allt fortfarande kallas haf (meri), då deremot benämningen sjö aldrig förekommer om densamma, åtminståne på den finska sidan af dess kust. Hvad åter den omständiget vidkommer att Ladoga varit skild från Suvando genom en sandås ända till våren 1818, då naturen sjelf åtog sig ingeniörskapet och återförenade de länge åtskilda syskonen, är det mer än sannolikt, att de i äldre tieder varit förenade; ty huru skulle Suvando annars kallats Черная река, Svartå? Detta namn tydet på en förening med ett större vatten, dit den måste hafva haft sitt utlopp; och son den ej gerna kunde flyta i Vuoksen, från hvilken den var skild genom en hård jordvall, är det påtagligt, att den sandås, som sedermera afstängt afloppet, är lätt förklaslig, när man känner, huru böljorna under nordostliga stormar drifva upp sanden, hvarpå Ladoga i synnerhet i Taipale bugten är särdeles rik, i stora bankar, hvilka efter någon tid dels åter skingras, men ofta också till någon del qvarstadna. Så höllo före Vuoksens fällning genom Suvanto, ehuru denna sjö då redan i fyratio år haft sitt utlopp i Taipaleviken, i denna åter nya bankar på att bilda sig, hvilka dock sedan blefvo bortsköljda genom det i en strid ström framvällande vuoksvattnet.
  • På grund af dessa iakttagelser bör man med temmelig säkerhet kunna antaga, att ofvannämnde snadås som före 1818 åtskilde Ladoga och Suvanto, uppstått genom flere sekels nordostliga stormar, hvilkas vågor omsider fört så mycken sand i Taipaleviken, att den tilltäppt Svaråns (Suvantos) aflopp; och att kommunikationen nämnde sjöar emellan dessförinnan förmedlats genon den för långa tidet tillbaka igengrodda, men 1818 åter öppnade ån. Till detta antagande föranledes man ej mindre af den förra benämningen på Suvanto Svartå, än de hos folket ännu förtlefvande traditioner, om ofta upprepade plundringståg af de öfver hafvet kommande ryssarne, som farit af med både folk och fä. Samma å jemte dess utloppsvik i Taipalebugten är det, som möjligen af Novgoroderne blifvit kallad handels- eller köpmans-elf. Denna supposition har mycken sannolikhet för sig, enär man vet, att i tiderna före det ifrågavarande tåget i Taipale funnits en stad, hvaraf man ännu ser tydliga spår. Denna stad, som kanske kort förut blifvit vörstörd under det krig, hvilket uppkommit mellan svenskar och ryssa med anledning af Torkel Knutsons tåg till Karelen och anläggningen af Wiborgs fäste år 1293, samt fortgått i dessa trakter ända till freden i Nöteborg (Pähkinäsaari, Orechovets) 1323, således i tiederna före och efter ifrågavarande tåg, - denna stad var sannolikt en köpstad, ty då handels med orienten, genom korstågen ledd från sin förra bana öfver den Syriska kusten, tog vägen öfver Ryssland, gick den såsom det är allom bekant genom Ilmensjön och floden Wolchow i Ladoga, och måste derföre vid stränderna af denna sjö för de indiska varorna hafva funnits upplagsplatser, ifrån hvilka hansestäderna sedan afhemtade dem.
  • Sannolikt var Taipale ochså en dylik upplagsplats och kallades tilläfventyrs på grund deraf af Novgorodernen handelsstad, eller köpmannastad, och ligger det då nära sitt utlopp invid denna köpstad fick namn af köpmanself. Att Taipale varit en stad bevisas af ännu tydliga lemningar efter befästningsvallar och är den äfven på Åkermans svenska karta upptagen som stad. Ochkså har man påträffat några ehuru ringa spår dertill, att handelsvägen gått häröfver. Så hittades i jorden nära Taipale by för några tiotal år tillbaka ett mineral af ovanlig glans i blått och brandgult, hvilket af en då i dessa nejder resande naturforskare och bergsman Bökling förklarades vara mycket rart och hemma från Persien, der det skulle begagnas som färgstolt. Att det påträffades här i ultima Thule, kan blott förklaras sålunda, att någon resande, som handlat med dylik vara fällt något derat efter sig. Detta i förening med andra små häntydningar, såsom att man äfven kommit öfver hos oss sällsynta, men i asien allmänna små snäckor o.\ m.\ d.\ tyckas tyda derpå, att handeln åtminstone någon tid och till någon del gått öfver Taipale.
  • Men torde någon invända, hvarvill alla dessa argumenter då ju krönikan bestämdt säger, att tåget var riktadt emot de i det tyska landet bosatte Jemerne (Tavasterne), och dessa trakter ju i alla tider varit befolkade med Karelare.
  • Ehuru väl denna anmärkning kan vara ganska befogad, och man vid första påseende kan tycka, det denna omständighet allena är tillräcklig att kullkasta hela vår hypothes, skola vi på grund af då herrskande förhållanden framlägga data, som förklara, huru krönikans text ej behöfver tagas efter orden, utan tvertom kan tokkas så, ett den alldeles icke motsäger vår åsigt. Före Svenskarnes ofvannämnde besittningstagande af Karelen måste dessa trakter varit mer eller mindre beroende af Novgoroderne, som då Svenskarnes välde i början blott sträckte sig till Tavasterne, i allmänhet kallade alla vesterut bosatte af Svenskarne underkufvade Finnar för Jemer, utan att derföre så noga skilja emellan Karelarnes och Tavasternes stammar. När sedan efter Torkel Knutsons tåg äfven största delen af Karelen kommit under svenskt välde, fortforo de att benämna de af Svenskarne beroende Finnarne för Jemer, till åtskillnad af de Finnar, som ännu voro dem lydpligtige och hvilka de kallade Karelare. Väl hörde den ifrogavarande Ladogakusten ej till det svenska Karelen, men måste under fortgåmgem af det ofvanföre omtalta kriget hafva varit besatt af Svenskarne, ty huru skulle freden annars kommit att afslutas på en ort så långt ät öster, som Nöteborg (nuvarande Schlusselburg). Då nu Svenskarne vid tidpunkten för tåget innehade denna del af Ladogakusten, kallade Novgorodernen på grund derat landet tyskt (svenskt) och dess bebyggare för Jemer.
  • Hvad slutligen det vidkommer, att Novgoroderne sedan de utmed Vuoksen återvändt till Ladoga, vid utloppet af nämnde elf voro 4 a 5 mil aflägsnade från sina fartyg, var det för dem sedan förra tider nogsamt bekanta stranden uppsöka sina fartyg och på dem återvända hem.
  • Denna i öfverensstämmelse med oss benäget meddelade upplysningar uppställda hypothes hafva vi publicerat, mindre i afsigt att utgifva den af oss antagna vägen för Novgorodernes tåg för den enda ebostridligt riktiga, utan fastmer för att leda våra historiska forskares uppmärksamhet äfven åt detta håll.

Vuosi 1866

• 20.09.1866 Tautiloita täällä Laatokan pohjoispäässä ja Saarissa Suometar
  • on vielä kulkemassa lavantauti vanhemmissa ihmissä. Lapsissa taas tuhkarokko (tuhkatsu), hinku ja keuhkoviho. Kansan keskinäisessä elannossa 'kohvi' ja 'kylpy' näkyvät olevan täällä paraimmat lääkitykset sairaille ehkä monesti vaarallistakin.

Vuosi 1867

• 11.06.1867 Sakkolan pitäjään ja Metsäpirtin kappelin Suomalainen Virallinen Lehti
  • kihlakunnanoikeuden annetun päätöksen mukaan, kutsutaan ja manataan tuntemattomat omistajat sille astiallen, sisältäin kahdeksan ja puoli kannua paloviinaa ynnä hevoselle, reelle, mäkivöille, längille, sdolkalle, nahka rukkasille ja tyhjälle ankkurille, jotka kruunun nimismies Anton Sonné 2 päivä viime Joulukuuta tapasi maantiellä nimitetyn pitäjään käräjäkäynti-päivänä tulevassa syyskäräjässä ja mainitussa kihlakunnassa joka alkaa 26 päivä Marraskuuta sanotussa käräjäkartanosa, puheen kadottamisen uhalla vastaamaan nimismies Sonnén takavarikon ottamisesta. Sakkolan pitäjässä, 8 päivä Toukokuuta 1867.
  • Kihlakunnan puolesta: J.D. Hornborg

Vuosi 1869

• 16.07.1869 Matkamuistelmia Ilmarinen
  • Pari päivää ennen Juhannusta läksin Kiviniemen kestikievariin. Kun siitä menee wähän matkaa koskelle päin ja sitten poikkeaa metsään, niin kohtaa siellä vanhanaikauisen maa-linnoituksen, jotenkin suurenkin. Se on neliökolkkainen, joka sivu noin 90 askelta (30 syltä) pitkä; kupeet hywin jyrkät. Tämän neliskolkan ympärille on kaivettu syvä kaivanto, jossa nykyään oli paljonkin vettä. Kaivannon ulkopuolella on vielä monenmutkaisia multavarustuksia (glaciereja). Linnoitus on kentiesi 1600 luvulta. Kosken toisella puolella sanottiin metsässä löytyvätn toinenkin, wähäisempi wallitus. tuossa suuremmassa wallituksessa, joka löytyy kosken eteläpuolelta, on kansa kaivellut suuria kuoppia, raha-aarteita muka etsiäksensä. Jos linnoituksen kukkulalta luopi silmänsä wiidakon päällitse kaakkoiseen päin, niin näkee lähellä wähäisen pelto-ympyrän, missä wielä 1790 luvulla oli pienen, neliskolkkaisen kirkon jäännöksiä. Se on ollut yhteinen Sakkolan, Raudun ja Pyhäjärven asukkaille; nämät pitäjät mahtoivat silloin olla hyvin harvalta asutut. Sakkolan rovastikartanon kohdassa oli ennen wenäänuskolaisten kirkko. Kohta Stolbovan rauhan jälkeen ajettiin näiltä tienoilta pois paljon kreikanuskoisia; he mahtoivat sitten asettua Inkeriin, jonka asukkaitten yhtä osaa wieläkin kutsutaan Karjalaisiksi. Sakkolan seuduille kerääntyi sitten kansaa milloin mistäkin Suomen kulmasta.
  • Suvannon lounaiskulmaan on sota-aikoina upotettu kello, jota sitten kauan turhaan etsittiin. Kun wiimein Suvantoa ja Wuosta oli laskettu ja paimenet juoksivat lietteellä kiviä viskoen, helähti äkkiä; mentiin katsomaan, niin siitä löytyikin malmi kello, jossa oli vuosiluku 1616. Sanka oli ruostunut mitättömäksi, vaan uutta hankittiin ja nyt heläjää sama kello vielä Sakkolan kellojaloissa.
  • Kiviniemeltä kääntyi matkani metsäpielle Suvannon eteläreunaa myöten Suvenhäntään (Hiekkarantaan) josta veneessä läksin Suvannon poikki Sakkolan kirkolle. Samaan veneesen tuli nuori lehmäparisniekka, Kurkijoelta kotoisin, joka juuri palasi venään pääkaupungista. Hän oli hyvin röyhkeä ja ylpeä luonnoltaan, haastoi kovalla, järeällä äänellä ja luuli arvattavasti olevansa maan mahtavimpia. Weneeseen astuttuamme vakuutti hän vannoen, ettei muka hänen kädet koskaan olleet koskeneet airoihin. Hän siis ei osannut soutaa. Lehmäherra istuutui sentähden weneen keskikohtaan, katseli halveksivaisesti miten rantatalon mies loi airojaan ja rupesi viimein moittimaan miehen soutamistapaa; toisella tavoin Nevanjoella muka soudettiin. Lieneekö sekin Pietarin muotia pitää naamansa pesemättä; sen minä tiedän, ettei lehmäherran kasvot suinkaan moneen aikaan olleet siivotut. Oikein olin mielihyvilläni, kun toisella rannalla erottiin ja pääsin semmoista narria näkemästä.
  • Suvanto on 30 virstaa pitkä ja paikoittan 12 syltä syvä. Sen rannat ovat nyt hyvin laajalta hiekkaiset ja paistavat sentähden jo kaukaa katsoen valkeilta; miltei puolen wirstan päässä nykyiseltä veden reunalta kohoaa vanha rantöyry petäjikköineen. Suvantoa on laskettu kaksi kertaa: nimittäin 1818 ja 1857. Jo vuonna 1741 tuumittiin avata se taipale, joka eroitti Suvannon Laatokasta. Sinne lähetettiin joukko sotaväkeä ja uunia valmistettiin paraillaan leipomista varten, vaan silloin syttyi sota Ruotsin ja Venään vallan välille ja työ jäi siksensä. Taipaleessa, joka on vanha kauppala, löytyy vieläkin ympyrläinen vallitusjäännös, jossa vuosien 1788-1790 sodassa viimeistä kertaa taisi olla vvahtimiehiä. Homanin kartoissa on Taipale vielä merkitty linnaksi; kauppalana oli se 16 sataluvulla. Nykyisin elävät Taipaleen asukkaat etenkin kalastamisella ja kulettavat saaliinsa Pietariin; yksi suurempi alus on heillä; muuten kulkevat vaan veneissä; sattuupas toisinaan, että maatuuli ajaa uskaltajat Aunuksen rantaan saakka. Taipaleessa löytyy suku, jonka nimi on Laulajainen; siitä arveli eräs mies, että heidän esi-isänsä olisivat olleet laulajina Jumalan temppelissä ja että semmoista rakennusta ennen olisi löytynyt siinä kohdassa. Suvannon vanha nimitys oli Mustajoki (tschornaja rääkä venääksi). Oivatpa muutamat arvelleet, että se Nowgorodilaisten retki, josta rovasti Hipping on kertonut, olisi kulkenut tätä Mustaajokea myöten ja sitten Kaukolan kautta Pernaan (Käkisalmen pohjoispuolella).
  • Suvannon pohjoisrannalle päästyäni, läksin rovastikartanoon; siinä kohdassa on, niinkuin jo mainittiin, ennen seisonut venäänuskolaisten kirkko; pappilan ryytimaan jyrkillä ahteilla pistää usein näkyviin ruumisarkkuja, luita jne ja pelloilta on löytynyt kuulia, aika suuria sapelia jne. Siinä on siis joskun tapahtunut kähäkkä.
  • Pantakoon tähän vielä pikkuinen vanha runopätkä:
    • Suvannoll on suuret piiat,
    • Suuret piiat ja soriat,
    • Kalan lihalla lihonneet,
    • Kalan totkuolta tomistuneet,
    • Eikä taida tikkaella
    • Eikä ommella osoa.